Paluu synnyinsijoille

Kallio on erityinen. Se on meren äärellä, venesataman vieressä. Lähellä on lapsuudenkotini, leikkipuisto ja pieni metsä. Muistan, että talvella kalliolla laskettiin liukumäkeä. Keväisin jäiden sulamisaikaan vesi valui jäisen kallion pintaa ja jäätyi taas kylminä öinä. Muistan harmaan, okran ja ruskean sävyt sekä auringonvalon heijastuksen sulavassa jäässä. Silloin tiesi, että pian on taas kesä.

Leena Vainio Sulamisvesien aikaan 2020, öljyväri kankaalle, 60x70cm. Kuva Jari Sorjonen.

Sulamisvesien aikaan on teossarja, jonka maalasin viime keväänä. Muistan tuon kallion ja siihen liittyvät kesän lupauksen tunnelmat. Silloin kaikki on vielä edessä: uintikausi, juokseminen paljain jaloin, seikkailut lähimetsässä, veneily ja pääsy saaristoon. Ihmeellinen, ihana ja vapaa kesä. Tällaisissa muistoissa nostalgia, kaipuu menneeseen, on parhaimmillaan. 

Palasin Raumalle, synnyinkaupunkiini tehdäkseni paluun lapsuuteni erityisiin paikkoihin. Ensimmäiseksi oli päästävä tuolle kalliolle. Niin kuin muistojen suhteen usein käy, se oli erilainen kuin muistin. Kallio oli tummempi ja tasaisempi. Kotiin paluun tunnelma on kuitenkin hieno ja samalla outo. Kaukana näkyi tutut saaret, mutta edessä aukesi  käytännölliseksi ja turvalliseksi rakennettu täpötäysi venesatama, jossa kiiltävien lasikuitu- ja alumiiniveneiden seassa näkyy vain yksittäisiä tervattuja puuveneitä.

Leena Vainio, kuvakollaasi. 

Pari päivää kiertelin Raumaa ja tarkkailin yksityiskohtia, sillä maisemat ja yleisilme ei herättänyt minun muistojeni nostalgiaa. Vanha Rauma on kyllä hoidettu ja entisöity ja meri ja näkymät meren rannalla ovat samat kuin muistoissani. Kuitenkin jotain on menetetty liiallisessa kiillotuksessa ja yrityksessä tehdä "hienoa". Entisen merikylpylän paviljongin ympärille on istutettu tuijia, vaikka lepät ja männyt ovat siellä niin kauniita. Sinne on tuotu myös antiikkia imitoivia valkoisia patsaita, jotka eivät  nekään millään muotoa kuulu maisemaan. Minua viehättää enemmän katsella kiviä ja kallioita. Kirpputorien robustit tilat ja tavarat veivät oitis lapsuuden aikaan. Niiden perusteella aloin tehdä kokeiluja mukaani tuomilla öljypastelleilla ja vesiväreillä sekä residenssin kaapeista löytyneillä materiaaleilla. Yhtä päämäärättömästi ja vapaasti kuin kuljin kaupungissa aloin leikkiä ja kokeilla käytössä olevilla materiaaleilla.

Luonnoksia öljypasteilleilla ja vesiväreillä. Kuva LÖeena Vainio.

Tarkoitukseni on näiden viikkojen aikana ensi sijassa kulkea päämäärättä. Ja kirjoittaa nähdystä ja koetusta. Kirjoitan tätä "päiväkirjaa" sekä YAMK -opinnäytetyötäni,  taiteen lopputyötäni, joka siis käsittelee nostalgiaa. Kirjoitan opinnäytteeni lukuja, joidem työniminä ovat Paluun nostalgia sekä Nostalgia ja nykyaika. Olisi kiva tavata samaa aihepiiriä jollakin tavoin työstäviä nykytaiteilijoitakin.

Olen pari kuukautta Raumars -taiteilijaresidenssissä Raumalla. Kirjoittamisen ja taidetyön  lisäksi syyskuussa on näyttelyni Kaiho ja Unhola Sepän Talossa, Raumalla.  Näyttelykokonaisuus on valmis ja teokset odottavat pakattuina Tampereella työhuoneellani kuljetusta Sepän Taloon Raumalle. Esille tulee pääasiassa parin viime vuoden aikana syntyneitä maalauksia ja installaatioita.