Mistä tulen, minne menen

 

Kuvakollaasi: Leena Vainio, 2020.

Residenssissä ollessani tutkin  paluun nostalgia kiertäen tarkastelemassa lapsuuden maisemia: puistoja, kallioita, puita ja rantoja sekä kaupunki- ja satama-maisemaa. Tapasin Raumalla osan vuodesta asuvan ja siellä lapsuuden viettäneen taiteilijan Jaakko Niemelän, josta aiemmin olen jo kirjoittanutkin ks. Mitä tapahtuu muualla. Niemelällä oli vuosi sitten näyttely HAM:ssa Helsingissä. Näyttelyn nimi oli Nostalgia. Taiteilija oli tutkinut ja kulkenut vieraaksi jääneen merikapteeni-isänsä merireittejä. Hän päätyi tekemään näyttelyn, jossa oli valtavia installaatioita; esimerkiksi video -installaatio Seitsemäs aalto, jossa dramaattisen äänimaailman säestyksellä valtava laiva murenee hitaasti. Niemelä kertoo käsitelleensä teoksissaan surua ja isättömyyden tunnetta. Meillä oli paljon puhuttavaa. Se oli merkityksellinen kohtaaminen.

Huomaan tässä omassa projektissani käsitelleeni orpouden ja äidittömyyden tunnetta. Huomaan, että minun tulee jatkossa suhtautua aikaan ja tekemiseeni rauhallisemmin ja keskittyneemmin. On tehtävä selkeitä ja poiuslukevia valintoja. Näen seuraavan työskentelyjaksoni hitaana. Näyttelyni keväällä 2021 Tampereella Galleria Rongassa tulee koostumaan valikoidummista ja pelkistetymmistä, ehkä myös suuremnmista ja lukumääräisesti vähäisemmistä töistä.

Tämän menneen vuoden syväluotaavan prosessin tuloksena en saanut kovinkaan paljon vastauksia. Opin kyllä huomaamaan, että taiteilijuuteni perusta on lapsuuden ihmettelyssä, tarkoissa havainnoissa, väreistä ja luovuudesta haltioitumisessa ja myös lapsuuden yksinäisyydessä ja surussa. Opin sen, että on hyvä tietää mistä on tulossa, jotta voisi suunnata tulevaan rauhallisesti ja määrätietoisesti.

Yksityiskohtia näyttelyteoksista. Kuvakollaasi: Leena Vainio, syyskuu 2020.