Taiteilijat ja still life

Ylhäältä vas: Maria Wiik, Georgia O´Keeffe, Judith Leyster, Anna Retulainen





































Asetelmamaalaus, Still life, on yksi perinteisen maalauksen opiskelun aihepiiri. Siinä opitaan havainnosta, muodosta ja väristä. Asetelma on helppo järjestää niukallakin budjetilla. Yksi astelmamaalauksen alalaji on kukkamaalaus. Sitä ei useinkaan taidekentässä arvosteta. Ehkä sen takia, että tässä lajissa helposti mennään pinnalliseen kiiltokuvamaisuuteen ja kaupalliseen kuvastoon. Toisaalta esimerkiksi kultakauden naistaiteilijamme Suomessa "joutuivat" maalaamaan lapsi- ja kukka-aiheita. Mallit löytyivät läheltä, kodin piiristä, ja ne katsottiin naisille sopiviksi. Paljolti näistä syistä olen itse aihetta kartellut. Ja nyt huomaan yhtäkkiä maalaavani kokonaista kukkamaalausten sarjaa..




Mutta asetelma- ja kukkamaaluksissa on kyse syvemmistä ja ajattomista asioista. Jo 1600- luvun astelmamaalarit käsittelivät astelmamaalaksissaan kuolevaisuutta, hetkellisyyttä ja katoavaisuutta:


"Arjen esineympäristö sekä kukat, muut kasvit ja elintarvikkeet ovat aiheina asetelmamaalauksissa. Toisaalta ne voi nähdä ylistyksenä keskiluokan vauraudelle ja turvallisuudelle. Tosin niissäkin on usein hengellinen tasonsa. Yhdessä asetelmamaalauksen lajissa, memento morissa näiden kotoisten ainesten joukkoon astuu muistutus elämän väistämättömästä päätöksestä. Kaatunut lasi, mätänevä hedelmä tai lakastunut kasvi viittaa kaiken katoavaisuuteen ja maallisten nautintojenm ohikiitävyyteen 
( Miettinen, 2008.)


Maria Wiik, Linnea Borealis, n. 1883.


Kirjoitan tässä muutamasta kiinnostavasta maalarista. He ovat kaikki naisia ja he kaikki ovat maalanneet kukkia. Kukkia pidettiin 1800-luvun lopun taiteessa naisten aihepiirinä. Pienet, kotiin liittyvät aiheet katsottiin naisille erityisen sopivina aiheina. Riitta Konttisen mukaan ne edustivat ajan naiskäsitykselle ominaisia piirteitä kuten herkyyttä, hoivaamista ja halua miellyttää.  Toisaalta nämä aiheet olivat halpoja ja helposti saatavilla. (Konttinen 1988, 77.) Suuria ja historiallisia, mahtipontisiakin aiheita sen sijaan ihailtiin ja niitä maalasivat yleensä miehet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. 

Maria Wiik rakasti vanamoja. Niiden mitättömän muodon ja valon tarkastelussa saattoi pienessä koossa tutkia maalaustaiteen suuria kysymyksiä kuten valoa ja sen vaikutusta väriin. (Konttinen 1988,78). Maria Wiik jäi aikalaisensa ja ystävänsä Helene Shjerfbeckin varjoon ehkä juuri siksi, että Wiik maalasi pieniä teoksia ja otti aiheensa lähipiiristään. Vanamojen vaatimattomuus ja pienuus ei ole helppo aihe. Hän tekee sen kuitenkin herkästi ja taidokkaasti.


Judith Molenaers (Leyster),1654.

Judith Leyster (1609-1660) oli ensimmäinen nainen, joka kouluttautui taiteen maisteriksi. Hänen taiteilijauransa ajateltiin loppuneen sen jälkeen kun hän avioitui 1636. Kuitenkin rakennettaessa hänen näyttelyään Frans Hals -museoon v. 2009, löytyi kukkamaalaus, jonka Leyster oli signeeranut  1654. Maalaus oli ollut yksityiskokoelmissa ja oli ensi kertaa näyttelyssä v. 2009.



Georgia O'Keeffe,1926 91.4 x 75.9 cm, oil painting,Alfred Stieglitz Collection, 1969
Georgia O`Keeffe on aina ollut innoittajani. Hän on ainut nainen ja taiteilija, jolla on oma museo USA:ssa. Georgian elämää ikuisti hänen puolisonsa, valokuvaaja Alfred Stieglitz. Stieglitz otti hienoja kuvia Georgiasta, mutta niissä on väistämättä ja perinteisesti nainen miehen katseen alla. Käydessäni O´Keeffe -museossa aikoinaan, oli siellä esillä laaja Stieglitzin ja Anselm Adamsin valokuvien näyttely. O´Keeffen maalauksia oli vain muutama, eivätkä nekään hänen merkittävimmästä tuotannostaan. Muistan vieläkin, kuinka pettynyt olin. Vaikka näyttelyt sinänsä olivatkin hienoja. 


Aikanaan O´Keeffen kukkamaalauksia paheksuttiin ja niistä kohistiin, koska niissä nähtiin "freudilaista" kuvastoa, eroottista latausta ja vaginan kuvaa. O´Keeffe kieltäytyi  järjestelmällisesti teosten tulkinnasta ja kertoi vain rakkaudestaan kasveihin. ( Benke, 2000, 32.) Hän maalasi yhteensä yli 200 kukkamaalausta. (Benke, 200, 31.)

O´Keeffe eli lähes 100 -vuotiaaksi. Toimittuaan eri puolilla USA.ta hän lopulta vietti elämänsä viimeiset vuosikymmenet erakoituneena New Mexicon autiomaassa. Siellä hän maalasi aavikolta löytämiään luita ja asuinympäristönsä rakennuksia ja valoa. Hänen tuotannossaan näkyy hienovarainen pelkistäminen ja aiheitten abstrahointi, vaikka esittävyydestä hän ei kokonaan luopunut. Ihailen hänen rohkeuttaan, itsenäisyyttään - ja itsepäisyyttään: hän eli ja maalasi kuten halusi.

Anna Retulainen,  Bouquet 2008, 100 x 200cm.



















Anna Retulaisen mehevä, lihallinen maalausjälki on kerrassaan kiehtovaa. Hänen maalauksensa ovat usein asetelmia, harvemmin kukkia. Sara Hilden -museossa parjhaillaan olevassa hienossa näyttelyssä Still Still Life on hänen maalaussarjansa. Hienovaraiset, herkät värit yhdistettynä maalauksen suureen kokoon ja hurjaan maalausjälkeen tuottaa pysäyttävää maalausta. Hän abstrahoi aiheitaan, muttei koskaan ole kokonaan luopunut esittävyydestä, Niinpä tässäkin maaluksessa hahmottuu kaksi kukkakimppua. Yksinkertaista ja nerokasta. Sara Hilden -taidemuseon julkaisussa SAHIM 1/2020 Juha-Heikki Tihinen kirjoittaa Retulaisen kukkamaalaukseen liittyen: " Asetelmataide oli vuosisatoja vähemmän arvostettu taiteenlaji kuin esimerkiksi historiamaalaus. Retulainen ei noudata tätä linjaa, sillä esimerkiksi Bouquet (2008) kertoo jo pelkällä koollaan (100 x 200cm), että kukkakimppu kelpaa kyllä suuriokokoisenkin maalauksen aiheeksi ja sen avulla voidaan esitellä monipuolisesti taiteellista ajattelua." (Tihinen, 2020, 18)




Ja mitäkö minä teen? Kukkamaalaussarjani liittyy raumalaisen Kosti Koskisen kukkamaalaukseen, josta olen aiemminkin kertonut täällä ja täällä. Muistan jo pienenä ihmetelleeni maalauksen vahvoja värejä ja omituisia, massiivisia kukkia. Koskinen asui  aikoinaan mummulani naapurissa ja isovanhempani olivat ostaneet maalauksen häneltä. Myöhemmin se oli lapsuudenkotini seinällä. Nyt se on päätynyt työhuoneeseeni ja maalaan siitä omia tulkintojani. Tutkin Koskisen maalaustekniikkaa ja sommittelua. Ihmettelen edelleen maalauksen kirkkaita värejä ja lihallisia kukkia. Vaikka maalauksiini tulee vaikutteita Koskisen maalauksesta, on tarkoitukseni on maalauksen pohjalta pohtia omista lähtökohdistani elämäniloa, lihallisuutta ja toivoa. Tämä aika ja ihmisen ja maailman haavoittuvuus on läsnä, kun maalaan.





Details of the Flower Bomb -series. Work in progress, oil color on canvas, 40 x 40cm- 104 x 140cm.





Benke, B. 2000, Georgia O´Keeffe. Köln: Bendict Taschen Verlag GmbH.

Konttinen, R. 1988, Suomalaisia naistaiteilijoita 1800-luvulta. Keuruu: Otava.


Miettinen, J.O. 2008, Hollannin maalaustaide 8.5. Tila, kuva, aatteet, Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 49.  https://disco.teak.fi/tila/8-5-hollannin-maalaustaide/. Viitattu 23.3.2020.

Tihinen, J-H. Anna Retulainen ja asetelman mieli. Julkaisussa: SAHIM 1/2020, Sara Hildenin Taidemuseo. Helsinki: Grano.


Tummers, A. 2009, Unique painting by Judith Leyster rediscovered, to be shown in the upcoming exhibition CODART, international network of curators of Dutch and Flemish art.  https://www.codart.nl/museums/unique-painting-by-judith-leyster-rediscovered-to-be-shown-in-the-upcoming-exhibition/. Viitattu 23.3.2020.


Comments

Popular Posts